Pian tämäkin työviikko alkaa olla lopuillaan. Pian koittaa jälleen perjantai, ja moni teistä haluaa varmaan minun laillani kauniin kukkakimpun pöydälleen edessä olevan viikonlopun kunniaksi. Joillakin meistä on vielä kukkia puutarhassa, mutta pian niidenkin aika on ohi. Silloin suuntaamme mieluusti askeleemme kukkakauppaan, jossa väriloisto, tuoksut ja ihanat leikkokukat kutsuvat ostoksille.
Täksi talveksi olen asettanut itselleni haasteen – että nimenomaan en käy kukkakaupassa tavan vuoksi, vaan annan puutarhan ja luonnon ohjata perjantaikimppujeni sisältöä ja ulkonäköä. Siis läpi talven.
Mitä järkeä siinä on, että me, jotka lajittelemme jätteet ja ajattelemme vihreästi kuitenkin menemme kukkakauppaan ostamaan maapallon toisella puolella kasvatettuja leikkokukkia? Leikkokukkia, jotka on lennätetty Eurooppaan, ja jotka lentomatkasta selvitäkseen on ruiskutettu vahvasti? Ei kovin järkevää.
Siksi aloitan nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Perjantaikimppuni saavat vaihdella vuodenajan mukaan, koko vuoden.
Tällä viikolla pöytääni koristaa tämä kaunis kimppu. Olen koonnut maljakkoon puutarhastani löytyneitä kuihtuneita kukintoja ja värikkäitä ruusunoksia.
Seuraavan kerran kun on pakko (”viimeisenä” vaihtoehtona) käydä kukkakaupassa, aion kysyä paikallisesti kasvatettuja kauden kukkia. Ehkä en saakaan sillä kerralla kimppua, vaan ruukkukasvin tai pussillisen sipuleita. Se selviää aikanaan, mutta minä näen tämän matkana ja haasteena – olettehan tekin mukana!
Vastaa