Kesäkuun lämpimänä sunnuntaina minulla oli suuri kunnia vierailla salaperäisessä ja melkeinpä hieman salaisessa puutarhassa. Vargaslätten sijaitsee Halmstadin ulkopuolella Etelä-Ruotsissa, melko lähellä asuinpaikkaani. Puutarha perustettiin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla ja se on pysynyt koskemattomana monta, monta vuotta. Tähän päivään asti.
Puutarha perustettiin 1900-luvun alussa. Länsirannikon arkkitehti Sigfrid Ericson ja hänen vaimonsa Ruth alkoivat rakentaa paikalle suurta hirsitaloa. Puutarha kasvoi sitten talon ympärille. Sigfridille oli erittäin tärkeää, että metsä sai ottaa paikkansa; luonto on aina ollut etusijalla, ja puutarhaan on varovasti kaivettu lampia, rakennettu muureja ja johdettu puroja uusiin uomiin.
14 hehtaarin alueella oli tilaa tavanomaisesta poikkeavalle puutarhalle. Sigfrid ja Ruth suunnittelivat, piirsivät, hankkivat ja istuttivat eksoottisia kasveja kaikkialta maailmasta.
Vargaslättenistä – kuten puutarhaa on kutsuttu sen jälkeen, kun susien nähtiin kerran paistattelevan täällä metsän reunalla – tuli Sigfrid Ericsonin suuri mestariteos. Se kilpaili monien kirkkojen, museoiden ja yksityisasuntojen kanssa, joita hän suunnitteli ennen kuolemaansa 1950-luvun lopulla.
Kaunis pergola, johon törmäsimme melko varhaisessa vaiheessa puutarhassa, on osa puutarhan hoidettua osaa, jossa on kaunis leikattu nurmikko, vastakohtana vapaammin kasvavalle osalle, jossa luonto on saanut ottaa vallan. Voin kuvitella, että tässä pergolassa on käyty monia keskusteluja, ja kaikki yksityiskohdat tekivät minuun suuren vaikutuksen. Miten vehreys heijastuu pöytien upotetuista kivitasoista, miten huolellisesti kaikki on rakennettu ja miten kauniisti kaikki on vanhentunut.
Yksi asia, joka teki minuun suurimman vaikutuksen vierailumme aikana, oli se, miten hyvin kaikki oli suunniteltu. Pienimpiä yksityiskohtia myöten. Puutarha on todella taideteos, ja olen niin kiitollinen siitä, että se on jätetty koskemattomaksi niin moneksi vuodeksi ja että nykyiset omistajat avaavat hitaasti, hitaasti tätä helmeä.
Vastaa