Olette nähneet sen joulu- ja pääsiäisasussa, ruusunmarjoilla ja hortensioilla koristeltuna Rakas kattokruunu on seurannut mukanani vuosien ajan ja saanut vuosien varrella monia erilaisia asuja. Tuntuu kuin se huutaisi minulle, jos en ole antanut sille hetkeen rakkautta. Hieno se paljaanakin, mutta myös silloin, kun olen pukenut sen mieleisekseni. Nyt tarvittiin jotain uutta, raikasta ja rapeaa, ihan niin kuin kevätkin!
Lauantaikävelyllä vallitsi kylmä, tuulinen ja ankea sää. Olin etsimässä mustikanvarpuja tulppaanikimppuja varten. Minulla on kiltti naapuri, joka antaa minun poimia varpuja metsästään muutaman kilometrin päässä kotoamme. Kun istuin siellä mustikanvarpujen keskellä, sain idean pukea lasiterassilla roikkuvan kattokruununi. Sillä ei ole koskaan ollut mustikanvarpuhametta, siitä voisi tulla hieno. Kotona menin lasiterassille, kytkin päälle pienen lämmittimen ja aloin töihin. Kiedoin kerros kerrokselta mustikanvarpuja. Se sai olla hieman villi ja ilkikurinen niin kuin kevätkin.
Kun sain mustikanvarvut kiedottua, poimin muutaman hentohelmililjan ruukuistaan, ravistelin niistä mullat ja kiinnitin kattokruunun päälle. Muutama sai roikkua keskellä vapaana teräslangan varassa. Hieman outo ja hassutteleva, ihan niin kuin kevätkin.
Minusta on sitten ihanaa toteuttaa ideoitani muutamilla selkeillä tarpeilla, jotka puhuvat omaa kieltään. Sen ei tarvitse olla suurta, kallista, yltäkylläistä eikä ylellistä. Minulle tärkeintä ovat materiaali, vuodenajat ja se, mitä saan aikaan mustikanvarvuilla tai hentohelmililjoilla.
Kattokruunusta tuli raikas, rapea, hupsu ja ilkikurinen, niin kuin kevätkin!
Vastaa