Puutarhatyö on minulle kausittaista. Minulla on oma puutarhakalenterini, johon lisään vauhtia tiettyinä aikoina ja vähennän toisina. Juuri nyt minulla on lepokausi. Nautin puutarhastani ja ulkoterassistani enemmän kuin koskaan.
Nyt minua ei näe usein kitkemässä rikkaruohoja, kaivamassa tai laittamassa jotain. Minut näkee nyt usein ulkoterassin sohvalla maiskuttelemassa jotain hyvää. Usein kanssani hyvä kirja tai lapsi, joka kiipeilee minussa. Mutta sekin on lepoa. Vauhti on joka tapauksessa hiljaisempi!
Juuri nyt on todellakin aika, jolloin nautin tästä hienosta paikasta, jonka olen luonut, ja kaikesta siitä työstä, jonka tein viime vuonna. Annan itselleni taputuksen olkapäälle ja leveän hymyn. Siitä tuli nimittäin parempi ja hienompi kuin edellisenä vuotena. Ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä. Kannattaa ottaa paljon valokuvia ‒ kuvathan ovat dokumentteja omasta kehityksestä!
Toivon, että muutkin tekevät niin kuin minä, eivätkä vain aherra, vaan myös pysähtyvät nauttimaan. Taputtakaa itseänne olkapäälle ja sanokaan itsellenne muutama kaunis sana. Luokaa tällaisia hetkiä ja nauttikaa joka sekunnista. Niin minä teen? Mikä ihana ilta tästä tulikaan!
Vastaa