Tietysti jotakin menee minulla välillä pieleen. Toivottavasti ymmärrätte sen! Olen kaikkea muuta kuin täysinoppinut puutarhassa ja teen paljon virheitä. Mutta yritän aina oppia virheistäni. Tänään ajattelin kertoa siitä, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan tällä kaudella, jotta muistan sen ensi vuonna.
Kutsumattomia vieraita
Lasiterassilla suurin epäonnistumiseni olivat pelargoniat. Kuten ehkä muistatte sain kutsumattomia vieraita pelargonioihimme kirvojen muodossa. Käsittelin kasvit ja pääsin eroon kirvoista, mutta silti minun on todettava, etteivät kaikki kasvit selvinneet. Tässä asiassa minulla ei ole aavistustakaan, mitä tein väärin. Ennen kuin kasvit antautuvat kokonaan, otan niistä kuitenkin pistokkaita! Silloin saan jotain iloa onnettomuudesta.
Kuihtuneet kukat
Terassilla suklaakosmokseni ovat näyttäneet hienoilta monta kertaa. Mutta viime aikoina ne ovat alkaneet näyttää tältä. Ei ollenkaan kivaa. Niissä on tuskin yhtäkään kukkaa. Miksi? Ne vaativat tasaisempaa kastelua ja lannoitusta, paikkaa joka on paremmin suojassa tuulelta ja ennen kaikkea sitä, että leikkaan kuihtuneet kukat huolellisemmin.
Siinä laiskuuteni on valitettavasti tullut esiin.
Liian pienet ruukut
Viikunapuut ulkona eivät ole kovin pirteitä. Siihen tiedän myös syyn. Ruukut ovat aivan liian pieniä. Minun olisi pitänyt siirtää puut keväällä. Ei ole hyvä ajatus tehdä sitä nyt, koska viikunapuideni on pian aloitettava valmistautuminen talvilepoon. Mutta minun on huolehdittava siitä, että puut saavat uutta multaa ja isommat ruukut, kun herätän ne eloon keväällä.
Minusta on kivaa kirjoittaa muistiin ja muistuttaa itseäni siitä, mitä voin tehdä erilailla seuraavalla kaudella. Kysymyksiin, joihin en löydä vastausta suoraan, yritän löytää ratkaisun pyrkimällä kehittymään jatkuvasti. En märehdi omia epäonnistumisiani, vaan iloitsen siitä, missä kaikessa olen onnistunut. Puutarha on siitä hieno, että seuraavana vuonna saa aina uuden mahdollisuuden!
Vastaa