Aina saattaa törmätä kysymykseen, mikä on huonoin ominaisuutesi. Mikä on huono puolesi? Se tulee esiin joskus, ennen kaikkea kun on tällainen luova sielu kuin minä. Jos puhutaan luovasta työstä, huonoin puoleni on ollut se, että minun on vaikea sanoa: ”Haluan tehdä näin, koska silloin lopputuloksesta tulee paras”. Todella hankalaa floristille, sisustajalle tai innoittajalle, eikö vain?

Olen aina ollut parhaimmillani silloin, kun olen saanut joukon materiaaleja tai esineitä eteeni ja joku on sanonut: ”Tee näistä jotakin kaunista”. Silloin olen aina selviytynyt hyvin. Riippumatta siitä, mitä materiaalit tai esineet ovat olleet, lopputulos on periaatteessa aina ollut hyvä. Ja tätä olen aina pitänyt huonona puolenani. Tähän saakka. Nyt huomaan, että se on itse asiassa yksi parhaista vahvuuksistani. Se tekee minusta todella hyvän työssäni ja sekä uskottavan innoittajan.

Sillä ei ole vaikeaa olla hyvä ja taitava jossakin, kun tarjontaa ja työskentelymateriaaleja on yllin kyllin. Sen sijaan silloin, kun tarjonta on rajoitettu, on vaikeaa olla hyvä. Minun vahvuuteni siis.

Esimerkkinä voin mainita nämä kuuset, jotka keräsivät tykkäyksiä Instagram-sivullani. Kaikkien mielestä ne olivat hienoja ja hieman omaperäisiä, ennen kaikkea se, jossa olin käyttänyt lehtikuusen käpyjä ja vähän saksanpihtaa. Tein sen oksien ja risujen viimeisistä rippeistä. Ajatella, että siitä tulikin niin hieno kuusi!

Voi siis sanoa, että minua inspiroi materiaali, ei trendit tai ohjeet, jotka kertovat millaisilta asioiden pitää näyttää.  Sitä olen pitänyt huonona puolenani monta vuotta. Mutta ehkä kypsyminen ja vanheneminen on saanut aikaan sen, että näen sen nyt suurena luovana etunani? Oli miten oli, olen kiitollinen!

Nyt kun kurpitsojen ja syysloman aika on ohi, on lähtölaukaus jouluvalmisteluille kajahtanut. Nyt varmistan, että kotona on runsaasti sammalta, oksia, käpyjä ja hyasintteja, sillä joulu lähestyy kovaa vauhtia! Voisiko olla niin, että elämme juuri nyt talven parasta aikaa?

Vietän juuri nyt myöhäisiä iltoja ja kylmiä päiviä kasvihuoneessani enemmän kuin mielelläni! Se on muuntunut oikeaksi luomispajaksi, ja siellä valmistan ovikransseja, sammalsydämiä, hauskoja pieniä joulukuusia ja muuta tarvitsemaani.

Ensimmäiseksi luomispajassani syntyi jotakin hyvin yksinkertaista, nimittäin nämä pienet ihanuudet. Millä nimityksellä niitä kutsuisi? Sammalpallopuu? Kyllä, se se on. Vai onko sinulla parempi ehdotus? Helppo tapa saada hieman korkeutta esimerkiksi pöydän päälle ilman, että tarvitsee hankkia kovin paljon tai liian kallista materiaalia.

Mutta miten tein sen?

Ensin tein itse sammalpallon. Sitä varten tarvitaan vain sammalta, josta muotoillaan pallo, ja sen ympärille kiedotaan ohutta teräslankaa. Sen jälkeen sammalpalloon painetaan oksa, joka sitten painetaan ruukkuun. Ruukun voit täyttää mielesi mukaan mullalla tai kukkasienen palalla. Koristele sammalella tai jollakin muulla kauniilla.

Yksinkertaista ja kaunista, ja voit muunnella ja koristella sen juuri niin kuin haluat!