Minusta on joka vuosi yhtä hauskaa tehdä kranssi, joka saa koristaa ulko-ovea hyvän tovin nyt talvella. Marraskuun lopusta noin helmikuun alkuun, jolloin useimmiten revin sen kiireesti pois ovesta, koska olen väsynyt kaikkeen talvessa ja haluan jo kevään saapuvan!

Mutta takaisin tämän vuoden joulukranssiin – siihen, josta tuli hieman erilainen tänä vuonna, sillä joskus minusta on hauska tehdä jotakin täysin klassisesta poikkeavaa.

Ajatuksenani on useimmiten, että haluan käyttää niin yksinkertaisia materiaaleja kuin mahdollista sekä sellaista, jota löydän ympäriltäni. Niin toimin tänäkin vuonna. Toivottavasti pidätte lopputuloksesta!

PS. Jos haluatte nähdä, millaisia ovikranssini ovat olleet aiemmin, kurkista toki näistä linkeistä:

Aina saattaa törmätä kysymykseen, mikä on huonoin ominaisuutesi. Mikä on huono puolesi? Se tulee esiin joskus, ennen kaikkea kun on tällainen luova sielu kuin minä. Jos puhutaan luovasta työstä, huonoin puoleni on ollut se, että minun on vaikea sanoa: ”Haluan tehdä näin, koska silloin lopputuloksesta tulee paras”. Todella hankalaa floristille, sisustajalle tai innoittajalle, eikö vain?

Olen aina ollut parhaimmillani silloin, kun olen saanut joukon materiaaleja tai esineitä eteeni ja joku on sanonut: ”Tee näistä jotakin kaunista”. Silloin olen aina selviytynyt hyvin. Riippumatta siitä, mitä materiaalit tai esineet ovat olleet, lopputulos on periaatteessa aina ollut hyvä. Ja tätä olen aina pitänyt huonona puolenani. Tähän saakka. Nyt huomaan, että se on itse asiassa yksi parhaista vahvuuksistani. Se tekee minusta todella hyvän työssäni ja sekä uskottavan innoittajan.

Sillä ei ole vaikeaa olla hyvä ja taitava jossakin, kun tarjontaa ja työskentelymateriaaleja on yllin kyllin. Sen sijaan silloin, kun tarjonta on rajoitettu, on vaikeaa olla hyvä. Minun vahvuuteni siis.

Esimerkkinä voin mainita nämä kuuset, jotka keräsivät tykkäyksiä Instagram-sivullani. Kaikkien mielestä ne olivat hienoja ja hieman omaperäisiä, ennen kaikkea se, jossa olin käyttänyt lehtikuusen käpyjä ja vähän saksanpihtaa. Tein sen oksien ja risujen viimeisistä rippeistä. Ajatella, että siitä tulikin niin hieno kuusi!

Voi siis sanoa, että minua inspiroi materiaali, ei trendit tai ohjeet, jotka kertovat millaisilta asioiden pitää näyttää.  Sitä olen pitänyt huonona puolenani monta vuotta. Mutta ehkä kypsyminen ja vanheneminen on saanut aikaan sen, että näen sen nyt suurena luovana etunani? Oli miten oli, olen kiitollinen!