Vähän yli vuosi sitten poikamme Ebben toivelistan kärjessä oli oma
merirosvomaja. Mieluiten se sijaitsisi puussa. Ylhäällä, jotta sieltä näkisi
kauas!
– Kuinka teemme sen, äiti? Ebbe kysyi.
Vastaus oli hieman epävarma, koska asummehan koko länsirannikon harvapuisimmalla tontilla. Mutta saatuani ajatella näitä sanoja hetken, sain idean, että totta kai rakentaisimme majan, ja sen paikka oli minulle aivan selvä.

Maja tulisi tontin (silloin) epämiellyttävimpään paikkaan syreenimajan taakse, jossa oli ollut monia vuosia komposti. Tuumasta toimeen, aloin raivata vanhoja kompostijätteitä, vesakkoa ja kaikkea muuta, joka oli kasvanut siellä villinä muutamia vuosia, ja mies alkoi nikkaroida. Maja valmistui sopivasti Ebben syntymäpäiväksi. Oikea merirosvomaja, jossa on parveke ja jonka oven ulkopuolella kasvaa metsämansikoita.

Parveke oli ratkaisu toiveeseen, että majasta pitäisi olla näkymä. Lisäksi se on täydellinen paikka merirosvolipulle!


(Aurinkovarjo on kyllä nähnyt jo parhaat päivänsä…! Mutta annoin sen leikkeihin!)

Täällä on leikitty tuntikausia ja juotu monia lasillisia mehua. Minusta on mukavaa, että majan paikka tuli todella käyttöön. Tonttimme käyttämättömistä neliöistä on nyt tullut Ebben aivan oma ”huone” puutarhaan.