Top

Hannan sisustus

sisällä ja ulkona

Muokkaa sisustusta pienin keinoin

Vaikka koulu ja työ ovat käynnistyneet loman jälkeen, pysyttäydyn silti tiukasti kiinni ulkotiloissamme ja elämästä puutarhassa. En ole vielä valmis muuttamaan sisään. Tiedän myös, että kun alan viettää enemmän aikaa sisällä, alan tehdä muutoksia alkavaa syksyä varten. Tänään saat pari vinkkiä, miten muuttaa sisustusta yksinkertaisin keinoin.

Vaihda tekstiilit 

Vaihda muutamaan tyynyyn voimakkaamman väriset päälliset. Loppukesällä ja syksyllä sopii vaihtaa kesäiset pastellit vahvempiin väreihin. Käytä juuri nyt murrettuja pastelleja, vaihda yhden tyynyn päällinen ruosteiseen oranssiin, metsänvihreään tai ruskeaan. Kuukauden tai kahden päästä olemme valmiit siirtymään kokonaan syysväreihin!

Kannattaa pitää muutama perustyyny, jotka ovat esillä vuoden ympäri ja joiden kanssa kausivärejä, jotka erottuvat joukosta.

Uusia huonekasveja 

Kesän aikana huonekasvit eivät ehkä ole saaneet täyttä huolenpitoa, ja tarvitaan kenties uusia huonekasveja. Niistä syntyy heti kotoisa tunnelma. Sisustus kaipaa aina vähän vihreyttä 🙂.

Muratti ‒ kestosuosikki

Luulen, että on olemassa kaksi erilaista käsitystä muratista. Toisten mielestä se on todella vaikea kasvi kun taas toisten kuten minunkin mielestäni se on todella helppohoitoinen. Minun luonani näet sitä kukkapenkeissä, ruukuissa parvekkeella, parvekelaatikoissa ikkunoiden alla ja lasiterassilla. Paikkoja on monia!

Vuosien varrella olen oppinut ostamaan muratin, joka on sopiva ulkoilmastoomme. Siinä on suuremmat, kiiltävämmät ja paksummat lehdet kuin niissä, jotka ostetaan sisätiloihin. Siihen myöskään tuholaiset eivät pysty iskemään niin helposti, ja mielestäni se sietää epätasaista kastelua ja lämpötilojen vaihtelua paljon paremmin.

Kuten sanottu muratti on kotonani tärkeä kasvi. Pidän siitä kaikkein eniten lasiterassilla. Siellä sillä on vapaata tilaa parissa ruukussa, ja uskon, että keskikesään mennessä se on kasvattanut pari pitkää köynnöstä.

Muratti on todellinen koko vuoden kasvi täällä kotona. Kukkapenkkiin istutettuna se selviää jopa 4. vyöhykkeelle asti riippuen valitusta lajikkeesta. Minulla on ollut muratti ruukussa monta vuotta ympärivuotisesti. Pidän huolta siitä, ettei sen ruukussa ole vettä talvella ja ettei se kuivu kevätauringon paistaessa.

Muratti on hyvä siinäkin, että se voi toimia sekä maanpeittäjänä kukkapenkissä että köynnöskasvina. Se että se on vihreä talvellakin ja kasvaa nopeasti, ovat myös isoja plussia.

Vaikka se on kasvi, joka joidenkin mielestä on vähän tylsä, en itse voisi olla ilman sitä. Tummanvihreän lehvästönsä avulla se luo puutarhaani rauhaa ja harmoniaa ‒ paikasta riippumatta.

Itserakennettu istutusruukku

Täällä pergolan alla olevalla pöydällä on enimmäkseen varjoisaa koko päivän aamusta iltaan. Se on pieni keitaamme lämpiminä kesäiltoina. Täällä meillä on suuri pöytä, jonka ääreen mahtuu helposti 8–10 henkilöä istumaan ja syömään. Kyllästyin siirtelemään kasveja ja koristeita, kun edessä oli illallinen, joten päätin luoda yksinkertaisen istutuksen keskelle pöytää. Tuumasta toimeen.

Mieheni nikkaroi pitkulaisen laatikon ylijäämäpuutavarasta, jota meillä oli autotallissa. Halusin siitä todella kapean ja ei kovin korkean. Pituuden oli tarkoitus vastata pöydän pituutta, mutta kaikki tehtiin aikalailla näppituntumalta. Siitä syntyi istutuslaatikko, joka saa olla esillä aina. Riippumatta siitä syömmekö illallista täällä vai emme. Se on pieni ja nätti eikä lainkaan tiellä.

Päätin täyttää pienen istutuslaatikkoni pelkällä muratilla. Se on mainio kasvi, joka oikeastaan ansaitsee oman tekstin tänne blogiin, koska se on kestävä ja todella helppo ulkona.

Pieneen laatikkoon ei mahdu kovin paljon multaa, joten olen muovittanut sen sisäpuolelta. Silloin kosteus säilyy paremmin, koska vesi ei pääse valumaan suoraan pois. Se myös pidentää istutuslaatikon käyttöikää, koska kosteus ei pääse samalla tavalla kosketuksiin puun kanssa.

Pidän siitä, miten istutuslaatikon ja pöydän muodot sopivat yhteen. Yksinkertaista mutta toimivaa.

Kestävät ja kauniit kynttilälyhdyt ympäri vuoden

Olen tyttö, joka sytyttää kynttilöitä mielellään ympäri vuoden. Ne luovat tunnelmaa sekä kesällä että talvella! Minusta on ihanaa valaista lämpimät kesäillat kynttilöillä sekä lasiterassilla että terassilla ! Sitten ryömin peiton alle ja kohtaan hitaasti laskeutuvan pimeyden.

Paljon kyse on siitä, että terassilla tai parvekkeella on sekalainen valaistus. Haluan antaa paljon tilaa tunnelmavalaistukselle. Tällaisina iltoina sytytän kaikki vuosien varrella keräämäni kynttilälyhdyt ja vain nautin.

Kynttilälyhtyjen osalta minun on joskus vaikea löytää laadukkaita lyhtyjä. Yleensä ne kestävät muutaman kauden, mutta sitten ne on hävitettävä. Nämä mustat lyhdyt on tehty ulkokäyttöön, ja ne ovat olleet minulla useita vuosia. Ne ovat aina ulkona, mutta sitä tuskin huomaa.

Tällaisen illan laitan muistipurkkiin ja otan sen esiin, kun syksyn pimeys tuntuu liian raskaalta.

Mustia lyhtyjä on saatavana Willab Gardenista, ne on tarkoitettu ulkokäyttöön ja ne voidaan jättää ulos ympäri vuoden. Saatavilla myös muissa väreissä. Löydät koot, värit ja tilausohjeet täältä: https://www.willabgarden.se/produkter/tradgard/dekoration/ljuslyktor/

Minulla on Maxi- ja Midi-kokoiset.

Pelargonit anopin hyllyllä

Arvostan harvaa kukkaa niin paljon kuin pelargonioita. Niitä on kaikenvärisiä, pieniä, suuria, viljeltyjä, villejä ja kaikenlaisen oudon muotoisia. Tuhannet kiitokset siitä. Kukkii, tuottaa ja kasvaa huolimatta joskus epävarmasta hoidostani. Siitä on tullut myös kukka, joka merkitsee paljon muutakin.

Suhteeni pelargoneihin on vaihdellut melkoisesti vuosien varrella. Myönnän sen. Kun olin pieni, autoin äitiä ja isää istuttamaan niitä ikkunan alla oleviin kukkalaatikoihin, kunnes teini-ikäisenä myin laatikoittain niitä torilla. Mutta sitten iän myötä tapahtuu jotain, ja alat arvostaa tätä kukkaa, joka on niin kiitollinen. Se vain antaa.

Ostin ensimmäisen pelargonini ehkä 10 vuotta sitten. Silloin tajusin, miten hieno kukka se on. Anoppini sai minut kuitenkin ymmärtämään, miten erilaisia pelargoneja on ja että jokaiselle löytyy aina sopiva pelargoni. Siitä tuli yhteinen kiinnostuksen kohde ja keskustelunaihe. Siksi olen erityisen iloinen näistä pelargoneista, jotka perin häneltä. Ne loistavat pilvisinä päivinä ja ottavat kiitollisena vastaan tarjoamani huolenpidon. Tässä ne ovat rivissä lasiterassin ikkunalaudalla, jota kutsun ”anopin hyllyksi”. Olen niin iloinen, että saan jatkaa hänen ihanien pelargoneidensa hoitamista.