
Olen todellakin epäonnistunut tänä vuonna puutarhassa! Monista asioista ei ole tullut lainkaan sellaisia kuin piti. Kuivuus on vaikuttanut paljon. Daaliat kasvoivat tuskin lainkaan, ja yksivuotiset kesäkukat olivat aivan erivärisiä kuin olin ajatellut. Mutta en anna sen masentaa – sen sijaan nautin yhdistelmistä ja kukkapenkeistä, joista tuli sellaisia kuin olin suunnitellut. Tänään näytän sinulle herkkupaloja puutarhastani.
Tiedät, että olen uurastanut suuren autotallia kiertävän perennapenkkini kanssa. Olen kirjoittanut siitä jo aiemmin. Haluan, että se kukkii ja on elävä mahdollisimman suuren osan kaudesta. Sille olen tarjonnut vertaansa vailla olevaa kasvuvoimaa toukokuun alusta saakka.

Mutta nyt sanoisin sen olevan kaikista kaunein. Pidän perennojen ja eri korkuisten pensaiden yhdistelmästä. Punaluppio (Sanguisorba officinalis) leijuu kauniisti muiden kasvien yllä, ja sinipallo-ohdake (Echinops bannaticus) toistaa takana olevan julkisivun harmaata väriä. Kaiken keskelle olen istuttanut pienen peruukkipensaan (Cotinus coggygria ’Royal purple’), jonka toivon kasvavan hienoksi ja suureksi muutamassa vuodessa. Se toistaa niin hienosti punaluppion ja myös aivan kukkapenkin edessä olevan punaisen kasvihuoneeni väriä.

Juuri nyt päätän nähdä kauniit asiat ja keskittyä siihen, mikä onnistui, sen sijaan että murehtisin sitä, mikä ei ehkä onnistunut niin kuin ajattelin.