Uusin lisäys puutarhaamme on pergola, jonka rakensimme noin vuosi sitten. Itse ulkotila muotoutui noin kymmenen vuotta sitten, kun kaivattiin varjoisaa aluetta. Pergola valmistui myöhemmässä vaiheessa, ja tilan olemus parani huomattavasti. Lattia ja seinät olivat jo valmiina, tarvittiin vain katto. Miten ihana puutarhahuone siitä tulikaan!

Kaikki alkoi kymmenen vuotta sitten, kun uusimme asuintalomme katon. Meillä oli onnea sään suhteen, sillä niiden viikkojen ajan lämpöä oli 25 astetta. Meidän piti etsiä taukojen aikana suojaa varjosta, ja päädyimme aina tähän paikkaan. Tässä oli silloin vain kukkapenkki ja nurmikkoa, ja päätimme rakentaa tähän oleskelutilan.

Neliömäisen tonttimme vastapainoksi ja saadaksemme sen tuntumaan suuremmalta päätimme rakentaa pyöreän kivipohjan. Projekti oli hauska, ja muutaman työpäivän päästä se oli valmis. Kiviksi valitsimme samantyyppisiä betonilaattoja kuin meillä on talon ympärillä. Se sopii myös kauniisti tiilitalomme saumojen väriin. Lähdin siis liikkeelle tiilitalomme väreistä ja materiaaleista. Harmoniaa ja kontrasteja samaan aikaan!

Rakensin ulkotilan ympärille kukkapenkin, josta syntyi vihreät seinät. Tunne puutarhatilasta alkoi muotoutua. Parin kesän jälkeen tuntui, että varjoa ollut vielä riittävästi, kun tilaa varjostaneita puita kaadettiin ja karsittiin ja varjoisan katon tarve ilmeni jälleen. Silloin syntyi idea pergolan rakentamisesta.

Pian mielessäni on selkeä kuva, miltä sen pitäisi näyttää. Heti alussa ajattelin, että siihen tulisi musta kuultomaali. Asuintalomme katto on musta, ja halusin sen värin toistuvan puutarhassa. Valitsimme kuultomaalin tietäen, että olen aika laiska. Kuultomaali ei vaadi niin paljon skrapaamista ja esikäsittelyä kuin maalaaminen peittävällä värillä. Kuultomaali imeytyy puuhun, kun tavallinen maali asettuu puuhun peittäväksi kerrokseksi. Kuultomaalaus pitää uusia 3-5 vuoden välein riippuen siitä, ovatko tolpat vaaka- vai pystyasennossa, mutta olen niin tyytyväinen värin valintaan, että se ei huoleta minua.

Jokaista tolppaa vasten olen istuttanut köynnöskasveja. Köynnöskasvit sitovat vihreät seinämät ja pergolan yhtenäiseksi tilaksi. Valitsin köynnöskasviksi villiviinin. Se on nopeakasvuinen ja muodostaa parissa vuodessa upean viherseinämän. Sillä on myös todella hieno syysväri, jota odotan innolla joka vuosi. Valitset kasvit tarkasti niin, ettei niissä ole imukärhiä. Esimerkiksi muratin varsissa on imukärhiä, jodien avulla ne kiipeävät seinään ilman tukia. Huonona puolena on se, että nämä kasvit imukärhineen voivat tuhota alustan. On myös hankalaa, jos aikoo laillani huoltomaalata puuta säännöllisin välein. Varret on helpompi irrottaa repimättä ja kiskomatta.

Pergola ja ulkotila täyttivät toiveemme puutarhan varjoisasta paikasta, jossa voi seurustella ja syödä. Tänne mahtuu helposti kymmenen henkeä, jos tiivistämme seurueen. Voin kertoa, että olemme viettäneet täällä monia lämpimiä kesäiltoja, ja toivon, että niitä tulee vielä kosolti lisää!