Top

Hannan sisustus

sisällä ja ulkona

Puutarhavuoteni 2019 osa 2.

Päätin edellisen katsaukseni siihen, että kesä oli alkamassa ja ensimmäinen podcast-jaksomme julkaistiin. Ja mikä kesä siitä tulikaan! Vietimme paljon yhteistä aikaa perheen kanssa, kävimme autolomalla Ruotsissa ja palasimme kotiin juuri kun koulut alkoivat ja myöhäiskesä alkoi.

Silloin aloin tehdä kransseja puutarhasta löytyvistä tarpeista. Luultavasti joskus noihin aikoihin silmäni avautuivat kukkateollisuuden roolille koko ilmastokeskusteluissa. Myönnän, että en ollut aikaisemmin miettinyt asiaa.

hannan bloggi

Samalla kun mietin omaa kukkakulutustani, koristelin lasiterassin luonnonmateriaaleilla. Tänä vuonna pääroolissa olivat kurpitsat ja ruusunmarjaoksat.

Ilmastoajattelussani jäin miettimään leikkokukkien inflaatiota. 15-20 vuotta sitten ne olivat ylellisyystuote, mutta tänä päivänä ne ovat arkikulutustavaraa. Ilmaisu ”Viikon perjantaikimppu” sain minut hieman pahoinvoivaksi, sillä missä nämä leikkokukat on viljelty? Missä olosuhteissa? Rahdataan maailman ympäri?

Asetin itselleni joka tapauksessa haasteen, etten enää osta yhtään perjantaikimppua, joka ei ole Ruotsissa viljelty. Katselin sitten hieman tarkemmin ympärilleni puutarhassa ja loin hienoja kimppuja. Siitä, mitä puutarha kulloinkin tarjosi.

Sain myös aikaan tohinaa Instagramissa näytettyäni uuden ja erilaisen tavan pitää syklaameja. Voit hyödyntää hyasinttivaaseja myös syksyllä! Ihanaa, että tykkäsitte tästä vinkistä niin paljon!

Vihdoin tuli adventti ja lasiterassi muuttui juuri niin kotoiseksi kuin olin ajatellut. Olen niin kiitollinen, että olen saanut kaiken tämän, ja olen myös onnellinen ja kiitollinen kaikista teistä, jotka käytte täällä lukemassa ja joiden ansiosta voin jatkaa. Minulla ei ole sanoja kertoa, miten iloinen olen!

Kiitos!

Nyt jätämme vuoden 2019 taakse ja käännämme katseet eteenpäin. Tiedän, että tulee olemaan vaikea päihittää kaikkea tätä tulevana vuonna!

Vuosikatsaus 2019

Oi, en oikein tiedä miten tiivistäisin menneen vuoden. Inspiroiva, hauska, haastava (monella tavalla!) ja kerrassaan ihana! Niin, 2019 oli todellakin haastava vuosi. Jouduin monta kertaa poistumaan mukavuusalueeltani ja huomaan miten se on kehittänyt minua. Haluatteko jälkikatsauksen?

Vuosi alkoi kylmänä ja lumisena. Yritin piristää itseäni ja tyydyttää orastavat kevättunteeni ihanilla tulppaanikimpuilla ja talvikylvöllä.

Joskus tammikuun lopussa ensimmäiset sipulit saivat muuttaa lasiterassille ja saatoimme istua siellä hetken. Useimmiten joimme siellä ihanat päiväkahvit. Olenko koskaan kertonut, että meidän perheessä rakastetaan pullia?

Pääsiäinen oli tänä vuonna melko myöhään, joten tein kaikkeni antaakseni sille varaslähdön! Vietin monia ihania tunteja kasvihuoneessa lämmittävässä kevätauringossa, ja kesken kaiken paikallinen lehti otti yhteyttä ja halusi tehdä minusta jutun. Todella hauskaa! Esittelin silloin tämän yksinkertaisen asetelman, jonka voi tehdä keväällä.

4. toukokuuta heräsimme tähän. Lunta. Ei kiitos. Tätä ei enää oikeastaan kaivattu!

Mutta sitten kesä tuli hiipien ja minä sisustin lasiterassin ja rakensin grillipöydän. Rakastan touko- ja kesäkuuta – mielestäni ne ovat vuoden parasta aikaa!

Kesän alussa vietimme monta iltaa ja tuntia puutarhassa. Nautin joka hetkestä ja sanoin kerran tai pari (ainakin!) ääneen, miten ihanaa tämä on!

Noihin aikoihin heräsi myös ajatus podcastin tekemisestä. Äänitimme Rebeccan kanssa yhden jakson nähdäksemme miltä se tuntuu. Se oli mielettömän hauskaa! Ensimmäinen jakso julkaistiin joskus ennen lomia ja lopun tiedättekin: Hannan ja Rebeccan puutarhaelämää.

Olen vaikuttunut ja iloinen, että olet jaksanut lukea tähän asti – käydään loppuvuosi läpi seuraavalla kerralla!

Heippa!

Glögiä ja tunnelmaa lasiterassilla sekä mietteitä

Glögiä ja tunnelmaa lasiterassilla sekä mietteitä

Minusta adventtia edeltävä aika on todella tunnelmallista. Koristelen ja laitan kaiken kuntoon sekä sisällä että ulkona, ja käytän tämän ajan täysin ilman huonoa omatuntoa. Tietyt asiat teen täydellisessä pimeydessä ulkona sen jälkeen, kun lapset ovat nukahtaneet. Joskus he saavat olla mukana ja vietämme perheaikaa (osallistujien mielialan ollessa hyvinkin erilainen!). Mutta nyt kun ensimmäinen (ja toinen!) adventti on ohitettu, huolehdin siitä, että voin nauttia.

Joskus sitä ehkä maalaa mielessään kuvan, että kaiken pitää olla tietyllä tavalla, että voisi nauttia. Että kaikkien kynttilöiden pitää olla sytytetty, pullien pitää olla vasta leivottuja ja tunnelman sitä myötä tiptop. Mutta tätä kaikkea olen alkanut ajatella uudelleen. Yksinkertaiset hetket ja mahdollisuudet antavat minulle niin paljon enemmän.

Glögiä ja tunnelmaa lasiterassilla sekä mietteitä

Eräänä iltana hiippailin lasiterassille villasukissa ja paksuin villapaita ylläni. Käperryin nojatuoliin glögimukin kanssa. Istuin alas ja hengitin viileää ilmaa ja vain nautin hiljaisuudesta, lampuista ja hienoista koristeista. Taputin itseäni olalle siitä hyvästä, että selviydyn kyllä aika hyvin. Pyöritämme mieheni kanssa arkea pahimpien pikkulapsivuosien keskellä. Pyydämme tarvittaessa apua perheeltä, mutta hiljennämme myös vauhtia silloin, kun se on tarpeen. Tuntuu kuin olisin pidättänyt hengitystä koko syksyn. Mutta tällaisina hetkinä, joiden ei tarvitse olla erityisen kummallisia, voin hengähtää ja kerätä uusia voimia.

Kuinka sinä keräät voimia stressaavassa arjessa?

Älä sulje ovea!

Minkä vuoksi me Pohjolan ihmiset sulkeudumme talveksi herätäksemme eloon kesäksi?

Etelämpänä, Välimeren maissa, elämä on toisenlaista, tasaisempaa, läpi vuoden. Onko syynä talvemme pimeys? Kulttuurimme, ehkä? Olen vakuuttunut siitä, että elämämme on hauskempaa, jos elämme sen yhdessä muiden kanssa.

Haluan inspiroida kesäiseen elämänmenoon myös syksyisin ja talvella esimerkiksi minun tapaani viherhuoneessa, yhdessä ystävien ja naapureiden kanssa.

Kesän spontaaniudesta kannattaa pitää kiinni talvellakin. Kutsu naapuri rentouttavalle kupilliselle höyryävää kahvia harmaana lauantaipäivänä, se tuo valoa päivään ja mieleen. Pimeän vuodenajan jakaminen ystävien ja perheen kanssa tekee syksystä ja talvesta lyhyemmän ja jotenkin valoisamman. Joten nyt puutarhatyöt syrjään vähäksi aikaa ja tervetuloa, syyslomaa viettävät ystäväni.

Kirjoita mieluusti kommenttiruutuun, miten sinä saat aikaan sen mukavan kodikkuuden. Liitä ihmeessä mukaan kuva – on ihana katsoa miten viihdytte syyshämärissä ja talven pimeydessä!

Sienikeitto ja viherhuoneen ihanuus!

Tänään ajattelin jakaa mielestäni maailman parhaan sienikeiton ohjeen. Siis suppilovahverokeiton. Myönnän auliisti, että olen tähän aikaan vuodesta riippuvainen sienestämisestä. Harva asia herättää minussa sellaista intohimoa kuin ajatus sienimetsästä, minun täytyy saada sienestää.

Sitten saan tuoda saaliin kotiin, perata sienet (välttämätön paha), laittaa jotain oikein herkullista ja syödä luomukseni syksyisessä viherhuoneessa. Silloin olen todella onnellinen, ihanampaa ei ole!

Olen pitänyt keitoista aina, ja tätä sienikeittoa olen laittanut jo pitkään. Se on superherkullista, ja siihen voi käyttää eri sienilajeja ja erilaisia lisukkeita. Ellet halua sienestää itse, kaupasta saa kuivattuja suppilovahveroita, ne käyvät yhtä hyvin.

Suppilovahverokeitto

Noin 6–8 dl tuoreita suppilovahveroita tai 2 dl kuivattuja murskattuja suppilovahveroita
2 salottisipulia
5 dl kasvislientä
4–5 dl kermaa
1 rkl soijakastikettauolaa
Pippuria
Sinihomejuustoa (maun mukaan)
Tuoretta persiljaa silputtuna

Tee näin:

Liota kuivattuja suppilovahveroita puoli tuntia kylmässä vedessä ennen kuin aloitat.

Kuori ja hienonna sipulit. Sulata voinokare pannulla ja kuullota sipulisilppua hetki.

Lisää sienisilppu ja kääntele pannulla, kunnes neste on haihtunut.

Kaada kasvisliemi ja kerma pannuun, mausta suolalla ja pippurilla.

Kiehauta ja hauduta n. 15 minuuttia.

Surauta keitto tasaiseksi, sekoita joukkoon murustettu juusto ja persilja. Tarkista maku, lisää halutessasi juustomuruja.

Vaikka et olisikaan ihastunut sieniin, syö kuitenkin illallisesi viherhuoneessa mahdollisimman pitkään. Pörrösukat jalassa ja kynttilän valossa viherhuone tuntuu mukavalta pitkälle syksyyn.