Päätin edellisen katsaukseni siihen, että kesä oli alkamassa ja ensimmäinen podcast-jaksomme julkaistiin. Ja mikä kesä siitä tulikaan! Vietimme paljon yhteistä aikaa perheen kanssa, kävimme autolomalla Ruotsissa ja palasimme kotiin juuri kun koulut alkoivat ja myöhäiskesä alkoi.

Silloin aloin tehdä kransseja puutarhasta löytyvistä tarpeista. Luultavasti joskus noihin aikoihin silmäni avautuivat kukkateollisuuden roolille koko ilmastokeskusteluissa. Myönnän, että en ollut aikaisemmin miettinyt asiaa.

Samalla kun mietin omaa kukkakulutustani, koristelin lasiterassin luonnonmateriaaleilla. Tänä vuonna pääroolissa olivat kurpitsat ja ruusunmarjaoksat.

Ilmastoajattelussani jäin miettimään leikkokukkien inflaatiota. 15-20 vuotta sitten ne olivat ylellisyystuote, mutta tänä päivänä ne ovat arkikulutustavaraa. Ilmaisu ”Viikon perjantaikimppu” sain minut hieman pahoinvoivaksi, sillä missä nämä leikkokukat on viljelty? Missä olosuhteissa? Rahdataan maailman ympäri?

Asetin itselleni joka tapauksessa haasteen, etten enää osta yhtään perjantaikimppua, joka ei ole Ruotsissa viljelty. Katselin sitten hieman tarkemmin ympärilleni puutarhassa ja loin hienoja kimppuja. Siitä, mitä puutarha kulloinkin tarjosi.

Sain myös aikaan tohinaa Instagramissa näytettyäni uuden ja erilaisen tavan pitää syklaameja. Voit hyödyntää hyasinttivaaseja myös syksyllä! Ihanaa, että tykkäsitte tästä vinkistä niin paljon!

Vihdoin tuli adventti ja lasiterassi muuttui juuri niin kotoiseksi kuin olin ajatellut. Olen niin kiitollinen, että olen saanut kaiken tämän, ja olen myös onnellinen ja kiitollinen kaikista teistä, jotka käytte täällä lukemassa ja joiden ansiosta voin jatkaa. Minulla ei ole sanoja kertoa, miten iloinen olen!

Kiitos!

Nyt jätämme vuoden 2019 taakse ja käännämme katseet eteenpäin. Tiedän, että tulee olemaan vaikea päihittää kaikkea tätä tulevana vuonna!

Oi, en oikein tiedä miten tiivistäisin menneen vuoden. Inspiroiva, hauska, haastava (monella tavalla!) ja kerrassaan ihana! Niin, 2019 oli todellakin haastava vuosi. Jouduin monta kertaa poistumaan mukavuusalueeltani ja huomaan miten se on kehittänyt minua. Haluatteko jälkikatsauksen?

Vuosi alkoi kylmänä ja lumisena. Yritin piristää itseäni ja tyydyttää orastavat kevättunteeni ihanilla tulppaanikimpuilla ja talvikylvöllä.

Joskus tammikuun lopussa ensimmäiset sipulit saivat muuttaa lasiterassille ja saatoimme istua siellä hetken. Useimmiten joimme siellä ihanat päiväkahvit. Olenko koskaan kertonut, että meidän perheessä rakastetaan pullia?

Pääsiäinen oli tänä vuonna melko myöhään, joten tein kaikkeni antaakseni sille varaslähdön! Vietin monia ihania tunteja kasvihuoneessa lämmittävässä kevätauringossa, ja kesken kaiken paikallinen lehti otti yhteyttä ja halusi tehdä minusta jutun. Todella hauskaa! Esittelin silloin tämän yksinkertaisen asetelman, jonka voi tehdä keväällä.

4. toukokuuta heräsimme tähän. Lunta. Ei kiitos. Tätä ei enää oikeastaan kaivattu!

Mutta sitten kesä tuli hiipien ja minä sisustin lasiterassin ja rakensin grillipöydän. Rakastan touko- ja kesäkuuta – mielestäni ne ovat vuoden parasta aikaa!

Kesän alussa vietimme monta iltaa ja tuntia puutarhassa. Nautin joka hetkestä ja sanoin kerran tai pari (ainakin!) ääneen, miten ihanaa tämä on!

Noihin aikoihin heräsi myös ajatus podcastin tekemisestä. Äänitimme Rebeccan kanssa yhden jakson nähdäksemme miltä se tuntuu. Se oli mielettömän hauskaa! Ensimmäinen jakso julkaistiin joskus ennen lomia ja lopun tiedättekin: Hannan ja Rebeccan puutarhaelämää.

Olen vaikuttunut ja iloinen, että olet jaksanut lukea tähän asti – käydään loppuvuosi läpi seuraavalla kerralla!

Heippa!